Liina-piina

Aamu alkoi hyvin, kaikki heräsivät ja lipunnoston jälkeen syötiin aamupala. Sen jälkeen oli teltta-aluiden ja muun alueen siivousta. Ohjelmassa oli leiripyyhkeiden tekeminen. Edellisenä päivänä muutamat johtajat olivat kastelleet liinat etikalla ja ne oli ripustettu kuivumaan.

Tänään oli värien sekoittamista ja liinojen maalaus. Ne laitettiin roikkumaan pyykkipojilla narulle ja muoviruiskulla ruiskutettiin väriä. Jokaiselle värille oli oma ruisku.

Kuitenkin lounaalla huomattiin, että joiltakin oli löytynyt vesi-ilmapalloja astiapusseja.

SAM_3077

Sää oli aamusta mieluisa, mutta lounaan aikaa ilma synkkeni ja alkoi satamaan kaatamalla. Liinat nostettiin kuivumaan ja silitettiin myöhemmin.

SAM_3080

Vapaa-aikaa oli paljon kaikille ja osa nautti siitä pelaamalla korttia.

SAM_3079

Ristiseiska, Musta-Maija, Lännen nopein ja muut korttipelit olivat suosittuja leiriläisten välillä. Osa joutui muihin töihin. Tänään kaksi aikuista ja kaksi leiriläistä lähtivät Ruotsiin toiselle partioleirille joka kestää sen viikon. Oli hiukan haikea tunnelma, sillä heiltä loppui leiri siihen.

Niillä joilla jatkui leiri, teki iltaohjelmaa kaikille, sudenpennuista samoajiin. Vettä satoi osan ajan ohjelmasta, mutta se ei haitannut ketään.

SAM_3081

Tämä oli myös viimeinen ilta nuotiolla Prisma-leirillä. Kaikilla oli hauskaa. Sudenpennuilla oli näytelmää, seikkailijoilla oli leikki, tarpojilla improvisaatio-leikki ja samoajat osallistuivat myös tarpojien kanssa.

Kaikki menivät lopuksi väsyneinä nukkumaan. Huomenna tavaroiden purkua ja takaisin kohti Vantaan Kartanonkosken koulua :)

Fiiliksissä!

”Tämä oli minusta kaikkein paras päivä”, sanoi seikkailija tiistaina palatessamme melontahaikilta, ja kävellessämme yhtämatkaa kanoottirannasta leiriin. Ja minä olin ihan samaa mieltä, mieli kiitollisena, yllätettynä ja iloisena. Olimme olleet kaksi päivää melontahaikilla seikkailijoiden, tarpojien, samoajien ja aikuisten kanssa, yhteensä 31 melojaa, 13 kajakkikaksikkoa ja 3 yksikköä. Upea joukko hyviä tyyppejä retkellä yhdessä! Isoja ja pieniä, kukin voimiensa mukaan ja omana itsenään. Päijänne tyyntyi melontahaikin lähtöpäiväksi peilityyneksi, ilma lämpeni, pilvet väistyivät ja aurinkoista säätä jatkui vielä seuraavankin päivän tämän kolean kesän keskellä. Kuin tilattuna.

Kun kokoonnuimme matkalla koko joukko vierekkäin yhdeksi lautaksi pitämään levähdys ja napostelutaukoa, minä iloitsin innoissani kuin olisin itsekin ensimmäistä kertaa melontaretkellä. Missä muualla olisin päässyt tällaiselle retkelle, näin mukavassa seurassa, kuin juuri täällä, omassa kuusi- ja puolivuotiaassa lippukunnassamme? Olin aika ylpeä kaikista meistä: osaamisesta,  asenteesta ja yhdessä tekemisen ilosta. Ja sydän kiitollisena siitä, että tällekin, jo Aviapartion historian kaikkiaan seitsemännelle kesäleirille, löytyi tänäkin vuonna innokkaat tekijät ja vastuuhenkilöt niin leirin johtoon kuin haikin järjestämiseen. Että haikin vetäjät Ari ja Marko ideoivat, suunnittelivat ja päättivät järjestää haikin tällä kertaa meloen. Että löytyi riittävästi uskoa ja luottamusta niin säähän kuin osallistujiin – ja riittävän monen kajakin järjestymiseen – haikin onnistumiseksi. Kesäleirit eivät vain toistakaan itseään tai toisiaan, vaan yhä tarjoavat uusia ideoita ja elämyksiä niin lapsille kuin meille johtajille, myös minulle lippukunnanjohtajana ja tarpoja- ja samoajaluotsina, vielä näin monen vuoden jälkeen. Olin niin iloinen että sain olla mukana! Tällä tavalla toimintaa toteutettuna me aikuisetkin saimme olla kuin ohjelman kohteena itsekin, osallistujina mahdollistamisen lisäksi. Ihmettelen, kuinka meillä on jo – ja edelleen – näin hieno joukko lippukunnan tekijöitä. Mistä me kaikki oikein olemme löytäneet itsemme mukaan tähän touhuun? Kiitos ja edelleen tervetuloa, sanoo niin mieli kuin sydän!

Leirillä johtajisto pääsee tutustumaan lisää toisiinsa, ja ennen kaikkea myös upeisiin nuoriin. Tarpojat kunnostautuivat leiritarpon majakkaa tehdessään niin leirin keittiö-, huolto- kuin johtamistehtävissäkin. Samoajat kantoivat jo innokkaasti ja oma-aloitteisesti paljon vastuuta. Nuoria, joista olen niin ylpeä! Taas. Kaikista. ”Vastuuta pitää antaa, jotta sitä voi ottaa, ja jotta voi oppia uutta ja onnistua. Kasvaa.”  Tällaisia pohdimme samoajan kanssa. Ehkä onnistuimme kaikki, aikuiset ja nuoret. Opimme uutta, kasvoimme kaikki taas vähän. Kiitos!

Lippukunnanjohtaja Riikka

 

 

 

Leirinjohtajan ajatuksia

Ajattelin ensin kirjoittaa päiväkohtaista kuvausta siitä, mitä kaikkea olemme leirillä saaneet aikaan. Kuitenkin raakaversiota tehdessäni aloin pohtia syvällisemmin sitä, miten partio-ohjelma näkyy ja kuuluu lippukuntaleirin arjessa. Kuinka pienet sudenpennut todellakin tarvitsevat aikuisen johtajan läsnäoloa, kuinka seikkailijat kokeilevat siipiään ja tarpojat hiovat lentotaitojaan, samoajien jo tehdessä surmansilmukoita. Koska meillä Aviapartiossa kaikki partioryhmät on nimetty lintujen mukaan, sopivat nuo edellämainitut vertaukset leirielämäämme täydellisesti.

Leirinjohtaja on omalla tavallaan yksinäinen kotka, se kaikkea valvova lintu jossain korkeuksissa. Näen asioita laajemmalta ja ehkä eri näkökulmasta kuin mitä ohjelmaa toteuttava johtaja, tai muonitusta tekevä aikuinen. Samalla minulla on myös mahdollisuus nähdä tuo ikäkausien välillä tapahtuva kehitys. Tänään ”Hiljaisen polun” aikana koin lämpimän tunteen, kun tajusin todistaneeni partio-ohjelman toimivan käytännössä lähes täydellisesti. Näin silmissäni sen epävarmuuttaan ja väsymystään kiukuttelemalla peittävän sudarin, innokkaan tarpojia ja samoajia fanittavan seikkailijan, onnistumisestaan ylpeän tarpojan ja nuoren varmuutta säteilevän samoajan. Tuon kaiken voi lukea Partiojohtajan käsikirjasta, mutta kun sen näkee käytännössä, muistaa miksi on ollut partiolainen jo 32 vuotta.

Tällä leirillä pystyin leirinjohtajana samaistumaan leiriläisten tunteisiin ehkä paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Olinhan itsekin ”pelkkänä” leiriläisenä kuukausi sitten Ko-Gi-kurssilla. Leiriläisen arki kuitenkin on aika mutkatonta, ohjelma on järjestettyä, hengailu kavereiden kanssa on mukavaa ja leiriltä on kiva saada uusia kavereita. On mahtavaa nähdä, kun isommat auttavat pienempiä ja nauttivat siitä.

Partiomenetelmä kasvatuskeinona saa ihan oikeasti kasvot leirielämää viettäessä. Arvoja ja symboliikkaa edustavat lippukunnan huivit, partioasut lipunnostossa, lupauksenannot iltanuotiolla ilta-auringon loisteessa. Nousujohteisuus näkyy käsinkoskeltavassa muodossa kaikissa leirin askareissa. Vartiojärjestelmä telttavartioina. Tekemällä oppiminen onnistumisen ilona ohjelmassa, tai vaikkapa puuronkeitossa tai saunan padan sytytyksessä. Aikuinen tuki siinä, että olemme läsnä, autamme ja annamme tukea tarvittaessa. Hoivaamme silloin kun tarvitaan. Kuitenkin niin, että pyrimme pysymään taka-alalla niinä tukitolppina, joihin horjuva, siivilleen pyrkivä Aviapartiolainen voi luottavaisin mielin nojata tarvittaessa. Päivän hyvä työ voi olla toisaalta pillin lainaaminen päivystäjälle ja toisaalta taas toisen johtajan kuuntelemista hänen haasteissaan

Vaikka tätä kirjoittaessa onkin vasta toiseksi viimeinen ilta, mielessä kaihertaa jo leirin loppu. Jokaisen leirin jälkeen on taskuissani ollut kotiintuomisina jotain. Joskus uusia kavereita, uusia oppeja, uusia elämyksiä. Tältä leiriltä vien mukanani kotiin ainakin lämpimän tunteen siitä, että meillä Aviapartiossa on kasvamassa aivan mahtava uusi johtajasukupolvi. En itse ole nähnyt tämän lintuparven kasvua alusta saakka, mutta kolme vuotta seurattuani, olen nähnyt sen mahtavan kehityksen ja toivon voivani seurata varsinkin meidän tarpojiemme ja samoajiemme edesottamuksia vielä pitkään.

Kiitos kaikille johtajille, aikuisille ja samoajille! Teidän panoksellanne tämäkin leiri on saanut ilmeensä, luonteensa ja huonot insider-juttunsa, joita kukaan muu ei ymmärrä. Erityiskiitos Markukselle, tuolle leirinjohtajan pikkukätyrille, jota ilman olisi moni asia ollut enemmän kuin hankalaa. Esimerkkisi avulla moni seikkailija ja tarpoja sai varmasti motivaatiota jatkaa partiotaivaltaan.

Rismalahden pimeässä illassa 22.7.2015

Leirinjohtaja Jysky

 

Haikki

Haikki alkoi maanantai aamuna, kun täyteen lastatut kanootit lähtivä kohti päämäärää. Päämääräämme oli noin 10km matkaa, ja perille pääsemiseen meni noin kolme tuntia.

Matkan aikana pidimme muutaman tauon, joiden aikana söimme, joimme ja lisäsimme aurinkorasvaa tarpeen tullen. Sää oli poutainen ja lämmin, eikä tuullut lähes ollenkaan, joten matkanteko oli helppoa.

Kun saavuimme yöpymispaikalle,  lauttauduime ensin ja sitten yksi kerrallaan rantauduimme. Kun lähes kaikki olivat rantautuneet, osa kaivoi uimapuvut kajakista ja menivät uimaan.  Vesi oli lämmintä ja kaikilla oli hauskaa.

Teimme ruokaa trangeilla ja nautimme italian padasta. Illalla istuimme nuotiolla ja valmistimme ruokaryhmissä mutakakkua. Lopulta kaikki meni nukkumaan kiltisti laavuihin ja aamulla matka jatkuisi.

:)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Leiri lähtee kohta haikille

Leirimme kauneimmat ja tyynet päivät näyttävät osuneen juuri haikille sopivasti.  Aamulla saapuivat kanootit ja porukat harjoittelivat ensin kuivalla maalla.  Tämän jälkeen seikkailijat, tarpojat ja samoajat siirtyivät vesille ottamaan tuntumaa kaksisylinterisistä menopeleistään.   Fiilikset ovat hyviä ja ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua.

IMG_3409
Kuivaharjoittelua

Aurinkorasvat pakattiin mukaan myös.  Taivas on puolipilvinen ja tuuli on lähes olematon.  Keli on täydellinen melontahaikille.

Melontahaikille valmistautumista
Melontahaikille valmistautumista

”Hiiteen noi pojat”

Me herättiin 6.50 koska meillä oli aamunhuolto vuoro eli: Meidän piti keittää aamupalan tiskivedet, hakea lisää vettä

SAM_2899

ja tehdä muita hommia. Jonka lisäksi me ollaan leiripäivystäjiä(herätetään leiri(siksikin piti herätä aikaisemmin), ohjataan lipunnostoon, aamiaiselle ja kutsutaan ohjelmiin) sekä media ryhmä, jossa meidän pitää ottaa kuvia ja haastatella toisia. Aamupalan jälkeen nakitimme yhteensä kuusi ihmistä siivoamaan vessoja,

SAM_2888

(joista yksi ei tullut :)) siivosimme teltat sekä ruokakatos pystytettiin.

SAM_2916SAM_2922

SAM_2920

Sitten olikin jo aika kutsua nälkäiset leiriläiset lounaalle. Taas oli tiskin aika! Ja vedet olivat kehutun kuumia:). Sen jälkeen menimme telttoihin pelaamaan korttia ja syömään mässyä. Harmiksemme meidän piti mennä tekemään rasteja, joka olikin loppujen lopuksi ihan kivaa. rastejen jälkeen söimme välipalaa ja haastattelimme Veraa.

Tänään me myös avasimme Aviapartiolle YouTube-tilin, ja latasimme sinne videon, jee! Vielä hiukan eilisestä, leiri koira Repe kävi uimassa, iltanuotion jälkeen<3.

SAM_2926

”Keittiöllä on aina paniikki!”

”Tää on polku, joka ei pääty koskaan…” -Jysky

Tänään saavuimme Rismalahteen, Aviapartion Prisma-kesäleirille 2015. Tunnelma tähän asti on ollut oikein positiivinen, toivottavasti näin jatkuukin! Kaiken kaikkiaan leiriläisiä on paikalla tällä hetkellä 30, joista 7 on aikuisia, ja mukaan mahtuu myös yksi nelijalkainen karvakaverikin. Sudenpentuja vielä odotellessa!

”Ruskettunutta mieslihaa silmän kantamattomiin…” -Jenni

Leirissä on tapahtunut paljon päivän aikana. Leiriläiset ovat rakennelleet mm. rinkkatelineitä, sadekatoksia, roskiksia, ja tietenkin teltat ovat saatu myös kasaan. Toki ahkerat partiolaiset ovat saaneet myös mahansa täyteen, sillä ruokaa on kokattu kyökin puolella ahkerasti!

”Kesäleirissä on juhlan tuntua!” -Riikka

Päivällisen jälkeen tarpojat jaettiin leiritarppovartioihin. Vartiot saivat tehtäväkseen auttaa keittiössä sekä huoltopuuhissa. He suorittavat myös leirimediaa.

”Onks nää niit lokin löysii?” -Saara

SAM_2868

”Lähetään notskille!” -Ari (sanoi keskeyttäen kirjoituksemme.)

SAM_2863

Iltanuotio sujui leppoisissa tunnelmissa makkaraa grillaillen. Perinteisiä laulujakin lauleltiin, mutta sanat olivat monella hieman hakusessa… No, sehän tarkoittaa että lauluja on tiedossa lisää!

”Rennon kuopan naurut.” -Emmi ja Silja

SAM_2845

Kirjoittanut Vaapukkavartio (Siru, Saara ja Aurora)