Fiiliksissä!

”Tämä oli minusta kaikkein paras päivä”, sanoi seikkailija tiistaina palatessamme melontahaikilta, ja kävellessämme yhtämatkaa kanoottirannasta leiriin. Ja minä olin ihan samaa mieltä, mieli kiitollisena, yllätettynä ja iloisena. Olimme olleet kaksi päivää melontahaikilla seikkailijoiden, tarpojien, samoajien ja aikuisten kanssa, yhteensä 31 melojaa, 13 kajakkikaksikkoa ja 3 yksikköä. Upea joukko hyviä tyyppejä retkellä yhdessä! Isoja ja pieniä, kukin voimiensa mukaan ja omana itsenään. Päijänne tyyntyi melontahaikin lähtöpäiväksi peilityyneksi, ilma lämpeni, pilvet väistyivät ja aurinkoista säätä jatkui vielä seuraavankin päivän tämän kolean kesän keskellä. Kuin tilattuna.

Kun kokoonnuimme matkalla koko joukko vierekkäin yhdeksi lautaksi pitämään levähdys ja napostelutaukoa, minä iloitsin innoissani kuin olisin itsekin ensimmäistä kertaa melontaretkellä. Missä muualla olisin päässyt tällaiselle retkelle, näin mukavassa seurassa, kuin juuri täällä, omassa kuusi- ja puolivuotiaassa lippukunnassamme? Olin aika ylpeä kaikista meistä: osaamisesta,  asenteesta ja yhdessä tekemisen ilosta. Ja sydän kiitollisena siitä, että tällekin, jo Aviapartion historian kaikkiaan seitsemännelle kesäleirille, löytyi tänäkin vuonna innokkaat tekijät ja vastuuhenkilöt niin leirin johtoon kuin haikin järjestämiseen. Että haikin vetäjät Ari ja Marko ideoivat, suunnittelivat ja päättivät järjestää haikin tällä kertaa meloen. Että löytyi riittävästi uskoa ja luottamusta niin säähän kuin osallistujiin – ja riittävän monen kajakin järjestymiseen – haikin onnistumiseksi. Kesäleirit eivät vain toistakaan itseään tai toisiaan, vaan yhä tarjoavat uusia ideoita ja elämyksiä niin lapsille kuin meille johtajille, myös minulle lippukunnanjohtajana ja tarpoja- ja samoajaluotsina, vielä näin monen vuoden jälkeen. Olin niin iloinen että sain olla mukana! Tällä tavalla toimintaa toteutettuna me aikuisetkin saimme olla kuin ohjelman kohteena itsekin, osallistujina mahdollistamisen lisäksi. Ihmettelen, kuinka meillä on jo – ja edelleen – näin hieno joukko lippukunnan tekijöitä. Mistä me kaikki oikein olemme löytäneet itsemme mukaan tähän touhuun? Kiitos ja edelleen tervetuloa, sanoo niin mieli kuin sydän!

Leirillä johtajisto pääsee tutustumaan lisää toisiinsa, ja ennen kaikkea myös upeisiin nuoriin. Tarpojat kunnostautuivat leiritarpon majakkaa tehdessään niin leirin keittiö-, huolto- kuin johtamistehtävissäkin. Samoajat kantoivat jo innokkaasti ja oma-aloitteisesti paljon vastuuta. Nuoria, joista olen niin ylpeä! Taas. Kaikista. ”Vastuuta pitää antaa, jotta sitä voi ottaa, ja jotta voi oppia uutta ja onnistua. Kasvaa.”  Tällaisia pohdimme samoajan kanssa. Ehkä onnistuimme kaikki, aikuiset ja nuoret. Opimme uutta, kasvoimme kaikki taas vähän. Kiitos!

Lippukunnanjohtaja Riikka

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>