Leirinjohtajan ajatuksia

Ajattelin ensin kirjoittaa päiväkohtaista kuvausta siitä, mitä kaikkea olemme leirillä saaneet aikaan. Kuitenkin raakaversiota tehdessäni aloin pohtia syvällisemmin sitä, miten partio-ohjelma näkyy ja kuuluu lippukuntaleirin arjessa. Kuinka pienet sudenpennut todellakin tarvitsevat aikuisen johtajan läsnäoloa, kuinka seikkailijat kokeilevat siipiään ja tarpojat hiovat lentotaitojaan, samoajien jo tehdessä surmansilmukoita. Koska meillä Aviapartiossa kaikki partioryhmät on nimetty lintujen mukaan, sopivat nuo edellämainitut vertaukset leirielämäämme täydellisesti.

Leirinjohtaja on omalla tavallaan yksinäinen kotka, se kaikkea valvova lintu jossain korkeuksissa. Näen asioita laajemmalta ja ehkä eri näkökulmasta kuin mitä ohjelmaa toteuttava johtaja, tai muonitusta tekevä aikuinen. Samalla minulla on myös mahdollisuus nähdä tuo ikäkausien välillä tapahtuva kehitys. Tänään ”Hiljaisen polun” aikana koin lämpimän tunteen, kun tajusin todistaneeni partio-ohjelman toimivan käytännössä lähes täydellisesti. Näin silmissäni sen epävarmuuttaan ja väsymystään kiukuttelemalla peittävän sudarin, innokkaan tarpojia ja samoajia fanittavan seikkailijan, onnistumisestaan ylpeän tarpojan ja nuoren varmuutta säteilevän samoajan. Tuon kaiken voi lukea Partiojohtajan käsikirjasta, mutta kun sen näkee käytännössä, muistaa miksi on ollut partiolainen jo 32 vuotta.

Tällä leirillä pystyin leirinjohtajana samaistumaan leiriläisten tunteisiin ehkä paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Olinhan itsekin ”pelkkänä” leiriläisenä kuukausi sitten Ko-Gi-kurssilla. Leiriläisen arki kuitenkin on aika mutkatonta, ohjelma on järjestettyä, hengailu kavereiden kanssa on mukavaa ja leiriltä on kiva saada uusia kavereita. On mahtavaa nähdä, kun isommat auttavat pienempiä ja nauttivat siitä.

Partiomenetelmä kasvatuskeinona saa ihan oikeasti kasvot leirielämää viettäessä. Arvoja ja symboliikkaa edustavat lippukunnan huivit, partioasut lipunnostossa, lupauksenannot iltanuotiolla ilta-auringon loisteessa. Nousujohteisuus näkyy käsinkoskeltavassa muodossa kaikissa leirin askareissa. Vartiojärjestelmä telttavartioina. Tekemällä oppiminen onnistumisen ilona ohjelmassa, tai vaikkapa puuronkeitossa tai saunan padan sytytyksessä. Aikuinen tuki siinä, että olemme läsnä, autamme ja annamme tukea tarvittaessa. Hoivaamme silloin kun tarvitaan. Kuitenkin niin, että pyrimme pysymään taka-alalla niinä tukitolppina, joihin horjuva, siivilleen pyrkivä Aviapartiolainen voi luottavaisin mielin nojata tarvittaessa. Päivän hyvä työ voi olla toisaalta pillin lainaaminen päivystäjälle ja toisaalta taas toisen johtajan kuuntelemista hänen haasteissaan

Vaikka tätä kirjoittaessa onkin vasta toiseksi viimeinen ilta, mielessä kaihertaa jo leirin loppu. Jokaisen leirin jälkeen on taskuissani ollut kotiintuomisina jotain. Joskus uusia kavereita, uusia oppeja, uusia elämyksiä. Tältä leiriltä vien mukanani kotiin ainakin lämpimän tunteen siitä, että meillä Aviapartiossa on kasvamassa aivan mahtava uusi johtajasukupolvi. En itse ole nähnyt tämän lintuparven kasvua alusta saakka, mutta kolme vuotta seurattuani, olen nähnyt sen mahtavan kehityksen ja toivon voivani seurata varsinkin meidän tarpojiemme ja samoajiemme edesottamuksia vielä pitkään.

Kiitos kaikille johtajille, aikuisille ja samoajille! Teidän panoksellanne tämäkin leiri on saanut ilmeensä, luonteensa ja huonot insider-juttunsa, joita kukaan muu ei ymmärrä. Erityiskiitos Markukselle, tuolle leirinjohtajan pikkukätyrille, jota ilman olisi moni asia ollut enemmän kuin hankalaa. Esimerkkisi avulla moni seikkailija ja tarpoja sai varmasti motivaatiota jatkaa partiotaivaltaan.

Rismalahden pimeässä illassa 22.7.2015

Leirinjohtaja Jysky